torstai 30. lokakuuta 2014

Lintuja ikkunan takana

Nämä kuvat ovat melkein identtiset, mutta Hannibal suostui kerrankin kuvattavaksi. Yleensä kun Hannibal huomaa että puhelin on sellaisessa asennossa että olen kuvaa ottamassa, niin kissa häipyy toiseen suuntaan. Tällä kertaa olimme kahdestaan makuuhuoneessa ja katseltiin lintuja ikkunan toisella puolella, niin ei haitannut äiskän kuvailutkaan.

Lintuja!

Äiskän kaunis poika!

Olen miettinyt tällä viikolla joulukortteja. Aiemmin ei olla vavaivauduttu lähettämään mitään, mutta tänä jouluna on ensimmäistä kertaa kissat. Miehen mielestä olisi liian kliseistä lähettää joulukortit omien kissojen kuvilla varustettuna. Oletettavasti olen täysin eri mieltä asiasta. :D Saa nyt nähdä mihin päädymme, luultavasti ei tänäkään vuonna lähetetä joulukortteja kun menee kuitenkin liian myöhäseksi.

Joulukortit omien kissojen kuvilla - liian kliseistä vai maailman suloisinta?

tiistai 28. lokakuuta 2014

Movember on melkein täällä

Ajattelimme osallistua kissojen movemberiin, joka lähti liikkeelle Trio MiuMau ja Herra Nilsson-blogista (säännöt täällä). Vähän ajattelimme ottaa pientä esimakua jo julkaistujen kuvien muodossa.

Kissoissa yksi suloisin asia on ihanat viikset (ja tassut, pehmeä ja lämmin turkki ja..). Pentuna Hannibalin viikset olivat äärettömän komeat niin pieneen päähän. Pää kasvoi, mutta viikset eivät pysyneet perässä. Komeat ne ovat silti edelleen!
Plus pieni bonus!

maanantai 27. lokakuuta 2014

Miehet ja pelaaminen

Myrskyllä ja iskällä on paljon omia juttujaan. Myrsky on nimittäin ehdottomasti iskän kissa. En ole siitä kovinkaan pahoillani, sillä Myrskyltä irtoaa silti hellyyttä minullekin. Suloisin Myrskyn ja iskän oma juttu on pelaaminen. Lähes aina kun iskä käynnistää pelikonsolin ja istuu sohvalle, Myrsky hipsii syliin. Ovat niin söpö näky.
Mää näin mitä sä teit iskä.
Yleensä kyllä pelin edetessä ja iskän siirtyessä lokoiluasennosta hieman istuvampaan asentoon, Myrsky siirtyy kiipeilypuun pesään nukkumaan. Mutta niin suloista <3

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Yöllinen hulluus

Meillä kävi hieman ihmeellisesti viimeyönä. Tästä tulikin pitkä selostus illan tapahtumista. 

Meillähän ei oikein kissat tykkää nukkua samassa huoneessa. Tai yleensä siitä vain ei tule mitään,  kun Myrsky käy Hannibalin kimppuun tai puuhaa omiaan. Viimeyönä Myrsky puuhasi omiaan. Ensin hän istui työpöydällä SodaStreamin päällä (Nokun se ei mahtunut keittiöön...) ja seuraavaksi kissa olikin kissalampun päällä. Kummatkin esineet siirtyivät olohuoneeseen, ja huoneiden välinen ovi oli suljettiin.
Myrsky, SodaStream, kissalamppu ja sotkuinen työpöytä.
Kun tulin viemästä lamppua, sanoin miehelle että seuraavaksi se menee ja pudottaa tuon vaatekasan ton hyllyn päältä alas tai kiipeää kirjahyllyyn. Kirjahylly sai tällä kertaa olla rauhassa, mutta ne vaatteet päätyivät lattialle. 

Siirsin sitten kissan olohuoneen puolelle, että pystyisimme nukkumaan. Tosin ensin vein kissalampun vessaan (unisena en jaksanut miettiä muutakaan paikkaa). Sain itseni sänkyyn oikoseksi ja valmiina rauhottumaan.

PUM! Olohuoneesta kuului kauhea kolahdus. Juoksin paniikissa olohuoneeseen, valot päälle ja kissaa ei näkynyt missään. Paniikki meinasi kasvaa lisää. Kunnes mies käski katsoa ylöspäin.
Niin. Mies oli nähnyt hännänpään oven päällä. Siellä se meidän poika tasapainoili. Ja kunnon somehulluna käskin miehen tuoda äkkiä puhelin että tämä tilanne saadaan ikuistettua.
Pamahdus kuului siitä kun kissan hypätessä ovi aukesi kokonaan ja kahva osui makuuhuoneen oveen. 

Veikkaan että Myrsky oli hypännyt oven päälle pöydältä, jonne kummatkin kissat ovat hyppineet 
paljon viime päivinä. Pöytä on kiellettyä aluetta (koska kuuma kahvinkeitin ja siinä säilytetään usein  ruokaa), mutta jokainenhan tietää että kun joku on kielletty niin sehän on äärimmäisen kivaa. ;)
Taivaan kiitos tällä kertaa ei käynyt mitään, mutta täytyy tosiaan olla varovainen. Mietimme hyllyjen asentamista, joiden avulla kissa pääsisi itsenäisesti alas. Mutta koska siinä on niin paljon erilaisia oviaukkoja sekä myös yksi ikkuna, niin me ei nyt oikein tiedetä mitä tässä pitäisi tehdä. :D Kissa on myös tänään muutaman kerran löytynyt oven päältä, jolloin olen ottanut nämä alemmat kuvat. Joten jotain täytyy tosiaankin tehdä. Eteisen ovea ei oikein voi sulkeakaan, koska kissavessa on eteisessä. Hieman on vaihtoehdot vähissä. :D Ja kissa ei tosiaan itse pääse alas oven päältä, vaan jää sinne ihmettelemään. Blondi, ihan niin kuin omistajansa.

Olisi tosiaan mukavaa tietää mitä rotua tässä kissassa mahtaa olla, epäilen että peräti apinaa! ;)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Lazy sunday

Olen huomannut, että tietokoneen käynnistäminen on välillä todella hankalaa. Se ärsyttää ja ottaa päähän. Ehkä se johtuu siitä että koko kesän elämä pyöri töissä tietokoneen ympärillä, ja sain siitä yliannostuksen. Yäk! Toinen mikä on hankalaa niin järjestelmäkameraan tarttuminen. Mutku mutku... ;)

Vaikka olenkin nykyisin laiska tietokoneen ja järkkärin käyttäjä, puhelimen kamera tallentaa päivittäin paljon kuvia. Niiden laatu ei tosin aina ole loistava... Näissä kuvissa tosin on, ainakin joissain.

Olimme viikko sitten sunnuntaina koko perheen voimin ulkona, ja luonnonvalo mahdollisti hyvät kännykkäkuvat. Oli kyllä jo viikko sitten sunnuntaina hieman vilpoinen, ja nyt on tullut vielä kylmempi. Veikkaan että meidän ulkoilut tältä syksyltä on nyt ohi, meidän pienempi katti kun on varsinainen vilukissa. Pikkuveli vietti nimittäin koko ulkoilun joko iskän takin sisällä tai olkapäällä. Maassa hän vain tärisi. Saattoi johtua pelostakin, mutta epäilen kyllä vilua. Myrskyllä on mielestäni aikasen ohut turkki. Hieman pelkään talvea, koska meidän asuntomme on 50-luvulta oleva vetoinen kaksio.

Hannibal oli aivan onnessaan. Siellä se juoksi ympäri pihaa (meillä on flexit kissoilla), säntäsi jopa muutaman kerran vähän puuhun, mutta iski pienellä vähän pelko pus... eikun siis ei voinut jättää pikkuveljeä yksin. ;) Näissä kuvissa on pääosassa Myrsky, koska mielestäni oli huvittavaa olla ulkoiluttamassa kissoja ja toinen vain istuu olkapäällä. Toisaalta, fiksu kissa. ;)

Näin meillä ulkoiltiin syksyisissä maisemissa

Mitä nää on?!
Hei iskä nyt on hyvä.
Kato iskä mikä tuolla menee!
Näiksää äiti?
Miehen ilme: "Tää ei oo todellista"
Hei kato lehti. Iskä, mees vähän lähemmäs!
Nääh, ei se ollutkaan kiva.
Mä häpeen tota mun pikkuveljeä! Adios.
Mihis se Hannibal nyt lähti? Täältä on niin hyvät näköalat.
Mutta voitasko me jo lähteä sisälle?
Sellanen oli meidän ulkoilureissu. :D Oli naurussa pitelemistä, niin minulla kuin muutamalla ohikulkijallakin. Yksikin vanhempi nainen katsoi hieman pitkään. Mutta minkäs teet jos kissa haluaa olla olalla? :D

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kaverukset

Taas paljon kuvia. Niitä on kerääntynyt aika paljon. :D

Hannibalista ja Myrskystä on aika mahdoton ottaa yhteiskuvia. Lähes ainoat kerrat, kun ne on lähellä toisiaan, on leikin tiimellyksessä. Silloin ei pysy kamera mukana, varsinkaan kun kuvaan pääsääntöisesti puhelimen kameralla. Talosta löytyy järjestelmäkamerakin, mutta siihen tarttuminen on jotenkin liian työlästä. :D Pitää petrata tässä asiassa!

Muutamia suhteellisen hyviä kuvia on näiden kahden oleilusta. Yhden hetken kuva päätyi jopa banneriin. Kerrankin kumpikin kissa oli paikallaan, rauhassa ja katsoi kameraan. Todellinen lottovoitto! :D Yleensähän ne on yhdessä vain juoksemalla makuuhuoneen sängyltä olohuoneen sohvalle ja takaisin. Jos ollaan ihan villinä, niin sitten juostaan sohvalta vielä kiipeilypuuhun. :D

Näillä kahdella on erikoinen kaveruussuhde. :D Hannibalilla tuntuu menevän usein hermot Myrskyyn, jolloin Myrsky juoksee "henkensä edestä" ympäri asuntoa. Yleensä nämä tilanteet saavat alkunsa kun Myrsky on ensin kiusannut Hannibalia hyökkäämällä kimppuun Hannibalin nukkuessa, tai jotain muuta vastaavaa. :D


Veljekset kuin ilvekset.



Minä purrren!
Om om om!
Tässä mun hampaat! Kato niitä.
En mä mitään oo ikinä purrut....
Äiskä huomasi, lakkaa nyt leikkimästä!
Kato nyt äiskä, se vaan puree mua ilman syytä!
Niin viattomina että.
Hei mikä tuolla menee...

Kaverusten ystävyyden syvenemisen on parhaiten huomannut nukkumispaikoista. Edelleenkin pojat tykkää parhaiten nukkua kiipeilypuiden pesissä, kummallakin on omansa. Mutta välillä läheisyys lämmittää.

Ensin nukuttiin sohvalla, mutta ei todellakaan vierekkäin.
Sitten näin lähekkäin.
Ei me nukuta lähekkäin. Vahingossa ollaan näin lähellä toisiamme.

Näissä jossain kuvissa näkyy myös hyvin nuo Myrskyn ihanat harmaat raidat. Meidän pieni sisupussi! <3