lauantai 4. lokakuuta 2014

Hannibalin tarinan alku

Olimme jo pitkään miettineet lemmikkiä, pohtineet kissan ja koiran välillä. Välillä kallistuimme  koiran kannalle ja välillä kissan kannalle. Puolisollani on ollut lemmikkikissa lapsena, minulla taas koira. Koska olen tottunut koiriin, niin kissan hankkiminen epäilytti. Lähinnä pelkäsin että osaanko olla kissan kanssa ja pitää siitä huolta, kun tietoni ovat koirista.

Mutta sitten puolison ystävä kertoi heillä olevan kissanpentuja. Pennut olivat vahinko, heillä oli itsellä poikakissa ja hoidossa tyttö, kumpikin alle vuoden. Ennen kuin he olivat ehtineet viedä kissoja leikkautettavaksi vahinko oli jo käynyt. Kissat saivat viisi taivaallisen ihanaa pentua, olisin voinut ottaa niistä minkä tahansa - tai jopa kaikki!

Kissanpennut olivat kahden viikon ikäisiä kun näimme heidät ensimmäisen kerran. Olin myyty! Pieniä tuhisevia söpöliinejä! Oikeastaan pennuista oli yksi vapaana, muut oli varattu. Kun menimme katsomaan pentuja, se vapaa pentu tuli puolisoni kädelle ja siinä kohtaa tiesin että kotona alkaisi minun pääni pyörtäminen.

Niinhän siinä kävi,  että tuo vapaa kissa oli Hannibal ja suostuin ottamaan kissan, vastoin kaikkia alkuperäisiä ajatuksiani ja pelkojani. Enkä ole kertaakaan katunut! Tänäänkin kun nappasin pikkusen syliin, tuli ihana lämmin olo. Mietin tosin mitä on tapahtunut sille mun pienelle söpönassulle, että koska siitä on tullut yli 4 kilonen jässikkä. :D Mutta maailman ihanin edelleen! 

Tässä kuvia siitä kun meidän Hannibal oli vielä pieni. Ensimmäiset kuvat on otettu 5 viikkoisena, ja muut sitten kotona. :) Onpas hän ollut pieni!

Yritin olla hurrrrmaava tässä kuvassa.
Taco Tongue!
Tässä on yksi mun veljistä. Sen häntä oli tollanen töpö, kun mulla oli piiitkä!
Oli hyvä nukahtaa rapsutuksiin. Tämä on vielä synnyinkodista.
Tässä mä oon just muuttanut uuteen kotiin. Mä raaavin mun iskää!
Aivan paras ikkunapaikka kesällä kyttäillä. Enää en oikein mahdu tuohon koloon....
Ja on äiti puhunut jotain että siihen ei pääsekään pian. Ihan hyvä ku oon jo liian iso!
Tästä kiipeilypuusta oli myös kiva kytätä tota tietä mikä vie puistoon! Harmi vaan että tämä lainattiin eteenpäin.
Kuka lainaa oman kissansa kiipeilypuun, ei oo reilua!
Hei, siellä tiellä menee taas joku!
Pienenä tykkäsin myös nukkua sylissä. En enää. Isot pojat ei nuku sylissä.
Ulkoilin ensimmäistä kertaa ulkona. On se outo paikka!
Äiti pelasta mut!
Mun ensimmäinen kärpänen! Rouskis!
Oh my head.
Mä en yhtään tykännyt siitä kun mut vietiin tässä laukussa jonnekin! Ihan tyhmää oli tunkea mut sinne!
(Toim.huom. 5 minuuttia myöhemmin kissa nukkui. ;))
Mökillä! Se oli aivan paras paikka! Siellä oli tilaa juosta ja outoja hajuja ja paljon esineitä joita sai tiputella.
Keinutuolin alunen oli aivan paras paikka. Miksei meillä oo kotona tollasta?
Ensi kesänä taas mökille, tuskin maltan odottaa että päästään Myrskyn kanssa juoksemaan kilpaa sinne!

Hyvää eläintenpäivää kaikille!

4 kommenttia:

  1. Hyvää eläintenpäivää :) Valloittava uusi tuttavuus tämä Hannibal!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on äärimmäisen valloittava, varsinkin pienempänä hän sulatti kaikkien sydämet! Nyt vähän isompana poikana ollaan vähän jörömpiä, mutta maailman lutusinhan se edelleen on <3 :D

      Poista
  2. Voi hyvänen aika, mikä söpeliini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannibal kiittää! Ehdottomasti komea poika! :) Enkä ole yhtää puolueellinen ;)

      Poista

Kurr!